En enää tiedä onko aamu vai ilta, päivä vai yö. Ehkei kuitenkaan yö kun on valoisaa. Ajatukset harhailee ja huoli on edelleen aivan järkyttävä. Päätin kuitenkin lähteä vesipelastuksen soveltuvuuskokeeseen oman urokseni kanssa jotta saisin hiukan hengähtää surun ja murheen keskellä.
Kokeessa olin aivan koomassa, onneksi Alpo kuitenkin suoritti sen hyväksytysti, kiitos koiran itsensä ja apparini Marittan. Itse olin kuin zombie joka ei tästä maailmasta enää juuri ymmärtänyt. Marittan mies ja poika jäivät hoitamaan ja ruokkimaan koiria sekä seuraamaan niiden vointia. Kokeeseen en pystynyt keskittymään vaan piti ajoittain varmistaa koirien vointi, vaikka tiesin niiden olevan hyvässä hoidossa ja osaavissa käsissä. Treenikavereilta sain myös tukea ja sain purkaa hieman huoltani. Miten moni olikaan valmis auttamaan meitä, jokainen joka halusi auttaa toi aina vain suuremman palan takaisin murtuneeseen sydämeeni.
Kiitos koko perhe Hausalo! Ilman teitä ei tästä olisi koskaan tullut mitään. Kaikki se tähänastinen tuki ja tuleva. Tuki sekä apu. Uskomatonta että olen saanut teidänlaisia ystäviä <3 .
Papu ja Pippuri suurimmaksi osaksi vaan nukkuivat edelleen. Annoin niiden nukkua aina kun halusivat, tosin tunnin välein heräsivät jo itsestään syömään, nopeasti se sisäinen kello muodostuu. Nyt näin että ruoka alkaa tulla läpi, alkoivat kakkaamaan, jota ei oltu juuri nähty tähän mennessä. Jes! Suolistot toimivat. Taas pieni onnistumisen askel! MIten pienestä sitä ihminen voi tulla onnelliseksi!
Hei... Kamalaa katsottavaa :( Kelpaako sekalainen valikoima erilaisia koiran kuivaruokia, näyttelypalkintoja? Mielelläni lähettäisin, jos vain huolit. Jos, niin laita minulle sähköpostia sinituuli.lapinlampi(at)elisanet.fi niin saan lähetystiedot.
VastaaPoista