Papu on tänään väsynyt ja selvästi huonommassa kunnossa. Ehkä se on väsynyt tai sitten on jotain muuta. Seuraillaan huomiseen ja katsotaan miten tuosta. Voihan se olla kun on nyt juossut enemmän ja leikkinyt että väsy painaa.
Pippuri syö edelleen kuin ei olisi koskaan saanut ruoaa. Sillä on selvä huoli siitä että ruoka loppuu. Yritän vakuutella Pippurille että ruoka ei tule enää koskaan loppumaan. Käy niin sääliksi katsoa tuota koiraa kun se syö. En vieläkään käsitä koko asiaa, miten näin on voinut käydä ja miksi. Tosin olen nyt tavannut ihmisiä joita en olisi varmasti muuten tavannut ja olen siitä todella onnellinen.
Myös aika ajoin räjähtelevä amstaffiporukka on puhaltanut yhteen hiileen sellaisella voimakkuudella koirien kuntoon saamiseksi, etten voi kuin kiittää ja kumartaa. Taas nähdään että vaikka asiat riitelee ja näkemysiä on monia, voi silti ihmiset toimia kesenään hädän yllättäessä. Aivan mahtavaa!
Tätä kiitollisuuden määrää ei voi enää mitata. Ja kiitos edelleen perhe Hausalo, te olette uskomattomia. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti