Papulle on kipulääkitys auttanut, se jaksaa hieman olla ylhäälläkin. Ihanaa. Suolistoa aloitettiin myös harjoittamaan kestämään ruoan sulattamista gastrointestinallinappulalla. Tänään saa 4nappulaa, huomenna 5, ylihuomenna 6jne.
Onneksi Papun silmistä paistaa kuitenkin jonkinlainen sinnikkyys ja elämänilo. Se aikoo todella taistella selviytyäkseen <3 . Taistelutahdon voi sanoa olevan kohdallaan. Silti ne maksa-arvojen koholla oleminen laittaa mietityttämään. Entä jos... Omalta osaltani olen taas käynyt läpi koko tunteiden skaalan, nyt alkaa jo hieman vihakin nousta pintaan. Miten joku voi päästää koirat tuohon kuntoon, oli sitten kuinka sairas tahansa. Ei tuo voi olla mahdollista, pakko olla siinä jotain muutakin taustalla. Työnnän kuitenkin taas tunteet vielä taka-alalle ja koitan keskittyä vain koirien kuntoon saamiseen. En saa näyttää koirille vihaani ja huoltani, ne kuitenkin ottavat siitä osan kannettavakseen.
Ruokinnassa olen saanut apua monelta erialan asiantuntijalta. Nyt pitäisi alkaa olemaan kohdallaan kaiken ruokinnan suhteen, mitä tarvitaan mihinkin ja miksi. Lisäravinteita jaetaan noin 8:sta eri purkista ja ruoan raaka-aineet on suunniteltu suoliston optimaalisen paranemisen mukaan kummallakin. Sen kyllä jo onneksi ja tsempiksi itselle huomaa :)
lauantai 14. syyskuuta 2013
30.8.13
Papua vaan väsyttää. Nyt alkaa olla jo huoli. Päätin sitten että vaikka olisi turhaa niin soitan eläinlääkärille. Eläinlääkärille soiton jälkeen huoli vaan kasvaa. MAksa ei ehkä kestä. Saimme ajan heti kohta onneksi soitosta.
Noh, uutiset eivät olleetkaan mitään kovin hyviä. Papu edelleen kovassa kuumeessa. Myös jatkuvassa hengenvaarassa. Karu totuus paljastui sisäelinultrassa. Koira on ollut jo tassut pilvenreunalla entiseltä haltijalta poishakiessa. Maksassa enää osa toimii, osa soluista täysin surkastuneita. Yhdenkään sisäelimen ympärillä ei enää rasvaa, ei edes munuaisten joka on viiminen paikka mistä rasva häviää ennen kuolemaa. Ohutsuoli täysin kehittymätön ja pikkupennun kokoluokkaa. Toivoa kuitenkin antaa se että maksassa vielä eläviä soluja ja se pystyy uusiutumaan jonkunverran.
Ei auta muu kuin ristiä kädet ja uskoa paranemiseen. Voi koiraparkaa :'( Nämä tulokset kertovat jo pidempiaikaisesta ongelmasta. Oksettaa, itkettää ja oksettaa vuoronperään. En olisi voinut koskaan uskoa kokevani tällaista.
Noh, uutiset eivät olleetkaan mitään kovin hyviä. Papu edelleen kovassa kuumeessa. Myös jatkuvassa hengenvaarassa. Karu totuus paljastui sisäelinultrassa. Koira on ollut jo tassut pilvenreunalla entiseltä haltijalta poishakiessa. Maksassa enää osa toimii, osa soluista täysin surkastuneita. Yhdenkään sisäelimen ympärillä ei enää rasvaa, ei edes munuaisten joka on viiminen paikka mistä rasva häviää ennen kuolemaa. Ohutsuoli täysin kehittymätön ja pikkupennun kokoluokkaa. Toivoa kuitenkin antaa se että maksassa vielä eläviä soluja ja se pystyy uusiutumaan jonkunverran.
Ei auta muu kuin ristiä kädet ja uskoa paranemiseen. Voi koiraparkaa :'( Nämä tulokset kertovat jo pidempiaikaisesta ongelmasta. Oksettaa, itkettää ja oksettaa vuoronperään. En olisi voinut koskaan uskoa kokevani tällaista.
29.8.13
Papu on tänään väsynyt ja selvästi huonommassa kunnossa. Ehkä se on väsynyt tai sitten on jotain muuta. Seuraillaan huomiseen ja katsotaan miten tuosta. Voihan se olla kun on nyt juossut enemmän ja leikkinyt että väsy painaa.
Pippuri syö edelleen kuin ei olisi koskaan saanut ruoaa. Sillä on selvä huoli siitä että ruoka loppuu. Yritän vakuutella Pippurille että ruoka ei tule enää koskaan loppumaan. Käy niin sääliksi katsoa tuota koiraa kun se syö. En vieläkään käsitä koko asiaa, miten näin on voinut käydä ja miksi. Tosin olen nyt tavannut ihmisiä joita en olisi varmasti muuten tavannut ja olen siitä todella onnellinen.
Myös aika ajoin räjähtelevä amstaffiporukka on puhaltanut yhteen hiileen sellaisella voimakkuudella koirien kuntoon saamiseksi, etten voi kuin kiittää ja kumartaa. Taas nähdään että vaikka asiat riitelee ja näkemysiä on monia, voi silti ihmiset toimia kesenään hädän yllättäessä. Aivan mahtavaa!
Tätä kiitollisuuden määrää ei voi enää mitata. Ja kiitos edelleen perhe Hausalo, te olette uskomattomia. <3
Pippuri syö edelleen kuin ei olisi koskaan saanut ruoaa. Sillä on selvä huoli siitä että ruoka loppuu. Yritän vakuutella Pippurille että ruoka ei tule enää koskaan loppumaan. Käy niin sääliksi katsoa tuota koiraa kun se syö. En vieläkään käsitä koko asiaa, miten näin on voinut käydä ja miksi. Tosin olen nyt tavannut ihmisiä joita en olisi varmasti muuten tavannut ja olen siitä todella onnellinen.
Myös aika ajoin räjähtelevä amstaffiporukka on puhaltanut yhteen hiileen sellaisella voimakkuudella koirien kuntoon saamiseksi, etten voi kuin kiittää ja kumartaa. Taas nähdään että vaikka asiat riitelee ja näkemysiä on monia, voi silti ihmiset toimia kesenään hädän yllättäessä. Aivan mahtavaa!
Tätä kiitollisuuden määrää ei voi enää mitata. Ja kiitos edelleen perhe Hausalo, te olette uskomattomia. <3
28.8.13
Kiitos kaikille avusta tähän mennessä! Ja kaikesta tuesta ja tsemppauksesta. Se on todella tullut tarpeeseen <3 Mieletöntä miten mahtavia ihmisiä sitä löytyy, kiitos!
Eilisestä tekstistä oli unohtunut että mahtavat uutiset oli että Papu +2kg ja Pippuri +4kg!! Mahtavuutta! Jotain siis jää sisäänkin! :)
Pippurin pissanäytteessä ei ollut kasvua, näytteestä löytyneistä soluista ei tietoa mitä ovat. Se selvinnee..
Olen selvitellyt koirien rokotusasiaa ja ainoastaan Pippurille löytyi penturokotuset. Papulle ei mitään mistään lahden seudun eläinlääkäristä. Eli nyt on kriittiset ajat, koirat ovat hengenvaarassa jo normaaleista bakteereista, saatika jos saavat jonkun parvon tai vastaavan niin eivät tule kestämään. Onneksi elellään täällä metsän keskellä jossa ei muita koiria liiku. Riski on kuitenkin olemassa..
Mutta koirat juoksevat ja leiivät, ihan mahtavuutta! <3
ps. k-irjain on jumissa, joten jos jostain puuttuu k-kirjaimia niin olen pahoillani, mutta koittaaa ymmärtää :)
Eilisestä tekstistä oli unohtunut että mahtavat uutiset oli että Papu +2kg ja Pippuri +4kg!! Mahtavuutta! Jotain siis jää sisäänkin! :)
Pippurin pissanäytteessä ei ollut kasvua, näytteestä löytyneistä soluista ei tietoa mitä ovat. Se selvinnee..
Olen selvitellyt koirien rokotusasiaa ja ainoastaan Pippurille löytyi penturokotuset. Papulle ei mitään mistään lahden seudun eläinlääkäristä. Eli nyt on kriittiset ajat, koirat ovat hengenvaarassa jo normaaleista bakteereista, saatika jos saavat jonkun parvon tai vastaavan niin eivät tule kestämään. Onneksi elellään täällä metsän keskellä jossa ei muita koiria liiku. Riski on kuitenkin olemassa..
Mutta koirat juoksevat ja leiivät, ihan mahtavuutta! <3
ps. k-irjain on jumissa, joten jos jostain puuttuu k-kirjaimia niin olen pahoillani, mutta koittaaa ymmärtää :)
27.8.13
Eläinlääkäripäivä.. Muuten ei mitään ihmeellistä voinnissa, hiljaa hyvää tulee ja päivät tuntuu siltä kuin ei muuta teisi uin ruoi ja ulkoiluta koiria.. No mutta. Vastauksia ell:
Pippurin pissassa jotain soluja josta ell ei osannut sanoa, pH huomattavan korkea joka kielii jostain ongelmasta. Valkosoluarvot alhaiset, muuten verikokeet ok. Papulla (narttu) maksa-arvot koholla, valkosoluarvot alhaiset, muuten kaikki niissä ok. Kuume johtunee molemmilla tulehdustilasta, molemmilla melkein 40astetta kuumetta. Ultrassa ei ollut yllätyksiä Pippurilla, Papun sisäelimiä ei vielä ultrattu. Huomenna ollaan yhteyksissä ell kanssa jatkoista kun saadaan loput tulokset. Papulla ab kuuri ja vatsansuojalääke, Pippurilla vatsansuojalääke ja virtsan jatkotutkimus selvittänee ab tarpeen.
Pippurin on myös saanut munuausia tuevaa ruokaa puolet kokoajan. Epäily on itsellä että niissä jotain vikaa olisi. Alkuun pissaaminen oli niin järkyttävää, sitä vaan riitti ja pidätysyvystä ei ollut tietoakaan. Tosin vieläkään ei umpikaan ole sisäsiisti, molemmilla varmasti sisäelimet niin ärsineitä että kun se hätä tulee niin se tulee.
Papulla jatketaan edelleen recovery ruoan syöttämistä. Ei vielä mahdollisuuksia siirtyä millekään muulle ruoalle.
Näillä taas siis mennään. Harmitus koirien puolesta on mieletön. Suru ja huoli on edelleen päälimmäiset tunteet.
Pippurin pissassa jotain soluja josta ell ei osannut sanoa, pH huomattavan korkea joka kielii jostain ongelmasta. Valkosoluarvot alhaiset, muuten verikokeet ok. Papulla (narttu) maksa-arvot koholla, valkosoluarvot alhaiset, muuten kaikki niissä ok. Kuume johtunee molemmilla tulehdustilasta, molemmilla melkein 40astetta kuumetta. Ultrassa ei ollut yllätyksiä Pippurilla, Papun sisäelimiä ei vielä ultrattu. Huomenna ollaan yhteyksissä ell kanssa jatkoista kun saadaan loput tulokset. Papulla ab kuuri ja vatsansuojalääke, Pippurilla vatsansuojalääke ja virtsan jatkotutkimus selvittänee ab tarpeen.
Pippurin on myös saanut munuausia tuevaa ruokaa puolet kokoajan. Epäily on itsellä että niissä jotain vikaa olisi. Alkuun pissaaminen oli niin järkyttävää, sitä vaan riitti ja pidätysyvystä ei ollut tietoakaan. Tosin vieläkään ei umpikaan ole sisäsiisti, molemmilla varmasti sisäelimet niin ärsineitä että kun se hätä tulee niin se tulee.
Papulla jatketaan edelleen recovery ruoan syöttämistä. Ei vielä mahdollisuuksia siirtyä millekään muulle ruoalle.
Näillä taas siis mennään. Harmitus koirien puolesta on mieletön. Suru ja huoli on edelleen päälimmäiset tunteet.
26.8.13
Canicur pro ei pettänyt tälläkään kertaa. Se todella toimii! Koirien vatsat paljon rauhallisemmat ja vointi niillä selkeästi parempi. Helpotuksen huokaus. Huomenna onneksi taas eläinlääkäri ja saamme lisäinformaatiota koirien todellisesta kunnosta. Ruoka ja vesi onnesi maistuu. Ruokinta siirretty nyt kahden tunnin välein. Koirat ovat jo selkeästi pyöreämpiä, vaikka kovin laihoja ne on vieläkin. Eilen kävi Pitbull rescue spain järjestöstä Tiia ja Mari vierailulla. He toivat koirille evästä, peittoja ja leluja <3 Kiitos! Papu otti heidät iloisesti vastaan kuten kaikki, mutta Pippuri.. Pippuri ei ole ihan varma miten vieraisiin pitäisi suhtautua, varautunut se on todella. :/ Ei ollenkaan se normaali Pippuri minkä olen nähnyt aiemmin.
Papu ja Pippuri on myös alkaneet leikkiä ulkona keskenään, ihana katsoa kuinka ne alkavat taas luottaa siihen että ruokaa riittää ja voi olla myös iloinen :) Ihanaa!
Papu ja Pippuri on myös alkaneet leikkiä ulkona keskenään, ihana katsoa kuinka ne alkavat taas luottaa siihen että ruokaa riittää ja voi olla myös iloinen :) Ihanaa!
25.8.13
Molemmat koirat on vesiripulilla ja oksentaa. Voi ei. Ruoansulatus ei siis toimi :(
Maitohappobakteereita, elektrolyyttilisää ja hyvin sulavaa ruokaa. Ei muu auta. Jatkuvaa ulkona juoksemista ja silti tuntui että ripulia oli jatkuvasti joka nurkka täynnä. Epätoivo meinaa vallata mielen. Jatkan kuitenkin reippaana siivoamista ja toivon ruokinnan muutoksen ja maitohappobakteerien auttavan. Saadaan myös canicur prota, sitä molemmille vähän reilulla annoksella. Näillä merkeillä jatkuu..
lauantai 7. syyskuuta 2013
24.8.2013
En enää tiedä onko aamu vai ilta, päivä vai yö. Ehkei kuitenkaan yö kun on valoisaa. Ajatukset harhailee ja huoli on edelleen aivan järkyttävä. Päätin kuitenkin lähteä vesipelastuksen soveltuvuuskokeeseen oman urokseni kanssa jotta saisin hiukan hengähtää surun ja murheen keskellä.
Kokeessa olin aivan koomassa, onneksi Alpo kuitenkin suoritti sen hyväksytysti, kiitos koiran itsensä ja apparini Marittan. Itse olin kuin zombie joka ei tästä maailmasta enää juuri ymmärtänyt. Marittan mies ja poika jäivät hoitamaan ja ruokkimaan koiria sekä seuraamaan niiden vointia. Kokeeseen en pystynyt keskittymään vaan piti ajoittain varmistaa koirien vointi, vaikka tiesin niiden olevan hyvässä hoidossa ja osaavissa käsissä. Treenikavereilta sain myös tukea ja sain purkaa hieman huoltani. Miten moni olikaan valmis auttamaan meitä, jokainen joka halusi auttaa toi aina vain suuremman palan takaisin murtuneeseen sydämeeni.
Kiitos koko perhe Hausalo! Ilman teitä ei tästä olisi koskaan tullut mitään. Kaikki se tähänastinen tuki ja tuleva. Tuki sekä apu. Uskomatonta että olen saanut teidänlaisia ystäviä <3 .
Papu ja Pippuri suurimmaksi osaksi vaan nukkuivat edelleen. Annoin niiden nukkua aina kun halusivat, tosin tunnin välein heräsivät jo itsestään syömään, nopeasti se sisäinen kello muodostuu. Nyt näin että ruoka alkaa tulla läpi, alkoivat kakkaamaan, jota ei oltu juuri nähty tähän mennessä. Jes! Suolistot toimivat. Taas pieni onnistumisen askel! MIten pienestä sitä ihminen voi tulla onnelliseksi!
Kokeessa olin aivan koomassa, onneksi Alpo kuitenkin suoritti sen hyväksytysti, kiitos koiran itsensä ja apparini Marittan. Itse olin kuin zombie joka ei tästä maailmasta enää juuri ymmärtänyt. Marittan mies ja poika jäivät hoitamaan ja ruokkimaan koiria sekä seuraamaan niiden vointia. Kokeeseen en pystynyt keskittymään vaan piti ajoittain varmistaa koirien vointi, vaikka tiesin niiden olevan hyvässä hoidossa ja osaavissa käsissä. Treenikavereilta sain myös tukea ja sain purkaa hieman huoltani. Miten moni olikaan valmis auttamaan meitä, jokainen joka halusi auttaa toi aina vain suuremman palan takaisin murtuneeseen sydämeeni.
Kiitos koko perhe Hausalo! Ilman teitä ei tästä olisi koskaan tullut mitään. Kaikki se tähänastinen tuki ja tuleva. Tuki sekä apu. Uskomatonta että olen saanut teidänlaisia ystäviä <3 .
Papu ja Pippuri suurimmaksi osaksi vaan nukkuivat edelleen. Annoin niiden nukkua aina kun halusivat, tosin tunnin välein heräsivät jo itsestään syömään, nopeasti se sisäinen kello muodostuu. Nyt näin että ruoka alkaa tulla läpi, alkoivat kakkaamaan, jota ei oltu juuri nähty tähän mennessä. Jes! Suolistot toimivat. Taas pieni onnistumisen askel! MIten pienestä sitä ihminen voi tulla onnelliseksi!
23.8.2013
Aamupäivä meni itkiessä. Olin totaalisen suunniltani huolesta, en pelkästään koirien selviytymisen vuoksi, vaan myös entisen haltijan terveydentilan ja lasten puolesta. En saanut ketään kiinni kuka olisi tiennyt tilannetta siellä päässä. Itkin, itkin, itkin ja itkin. Jäin myös miettimään millä hoidan koirat. Taloudellisesti minulla ei olisi koskaan varaa laittaa näitä koiria kuntoon niiden tarvitsemalla tavalla. Niinpä laitoin pyynnön rotufoorumille ja facebookiin että jos jollain oli lahjoittaa ruokia, matolääkkeitä ym mitä omilta koirilta oli mahdollisesti jäänyt käyttämättä. Sain valtavasti yhteydenottoja, olin aivan ihmeissäni ja määrättömän onnellinen, että ihmiset halusivat auttaa meitä. Aivan mieletöntä! Kiitos teille kaikille meitä auttaneille! <3 Olette kultaakin kalliimpia ja mahdollistitte koirille avun, jossa resursseista ei ainakaan ollut puutetta.
Se ei silti poistanut huolta. Ruokin koiria joka tunti ja joka kerta niiden ruokkiminen raastoi minua sisältä. Miksi en voi antaa niille ruokaa niin paljon että ne ovat kylläisiä. Se oli todella raskasta. Ja se huoli, Pippuri oli alakuloinen ja selvästi jo luovuttamassa. Ppu sen sijaan oli väsynyt, mutta sen silmissä näkyi halu elää. Päätin itse jaksaa taistella koirien puolesta. Nukkumaan ehtii sitten myöhemminkin.
Soitin omalle eläinlääkäriasemalle ja keskustelimme koirien voinnista ja kunnosta, päätimme siirtää tämänpäiväsen eläinlääkäriajan muutaman päivän päähän kun näkisimme alkavatko koirat toipumaan.
Isoniso kiitos menee myös oman mustaterrierin kasvattajalle joka otti meidät evakkoon. Sain Papun ja Pippurin sisälle taloon kanssani stressittömään tilaan ja omat koirani hänellä olevaan koirahoitolaan tarvittavaksi ajaksi. Sain myös henkistä tukea ja apua kaiken surun kanavointiin.
Yritin saada entistä haltijaa kiinni, tuloksetta. Huoli oli niin suuri! Ei ole kenellekään oikein joutumaan kantamaan näin paljon surua, huolta ja epävarmuutta tulevasta. Silti päätin vaan jaksaa ja koittaa siirtää omat tunteeni taka-alalle. Maritta vakuutteli minulle kokoajan että nyt on vain tärkeintä huolehtia koirista, muut asiat selviää myhemmin jos on selvitäkseen. Olin kuitenkin jo edellisenä päivänä tehnyt myös lastensuojeluilmoituksen ja enempään en pystynyt.
Se ei silti poistanut huolta. Ruokin koiria joka tunti ja joka kerta niiden ruokkiminen raastoi minua sisältä. Miksi en voi antaa niille ruokaa niin paljon että ne ovat kylläisiä. Se oli todella raskasta. Ja se huoli, Pippuri oli alakuloinen ja selvästi jo luovuttamassa. Ppu sen sijaan oli väsynyt, mutta sen silmissä näkyi halu elää. Päätin itse jaksaa taistella koirien puolesta. Nukkumaan ehtii sitten myöhemminkin.
Soitin omalle eläinlääkäriasemalle ja keskustelimme koirien voinnista ja kunnosta, päätimme siirtää tämänpäiväsen eläinlääkäriajan muutaman päivän päähän kun näkisimme alkavatko koirat toipumaan.
Isoniso kiitos menee myös oman mustaterrierin kasvattajalle joka otti meidät evakkoon. Sain Papun ja Pippurin sisälle taloon kanssani stressittömään tilaan ja omat koirani hänellä olevaan koirahoitolaan tarvittavaksi ajaksi. Sain myös henkistä tukea ja apua kaiken surun kanavointiin.
Yritin saada entistä haltijaa kiinni, tuloksetta. Huoli oli niin suuri! Ei ole kenellekään oikein joutumaan kantamaan näin paljon surua, huolta ja epävarmuutta tulevasta. Silti päätin vaan jaksaa ja koittaa siirtää omat tunteeni taka-alalle. Maritta vakuutteli minulle kokoajan että nyt on vain tärkeintä huolehtia koirista, muut asiat selviää myhemmin jos on selvitäkseen. Olin kuitenkin jo edellisenä päivänä tehnyt myös lastensuojeluilmoituksen ja enempään en pystynyt.
22.8.2013
Tästä päivästä alkaa amerikanstaffordshirenterriereiden Papun ja Pippurin tarina.
Sain kuvan Pippurista puhelimeeni yhden aikaan päivällä, samalta istumalta lähdin töistä ja pyysin ystäväni Marittan mukaani kohti Lahtea. Itkien puhelimessa kerroin että olin saanut kuvan Pippurista ja se oli jotain aivan järkyttävää. En voinut uskoa todeksi että puhelimen tekstiviestillä lähetetyssä kuvassa näkyi luurangonlaiha koira.
Matka kohti Lahtea alkoi. Matkalla soitin jo eläinlääkärin valmiiksi seuraavalle päivälle. Matka meni melko vaihtelevissa mielentiloissa. Papun kunnosta ei ollut mitään tietoa. Aamulla olin saanut kuitenkin viestin että Papu voi hyvin ja se on niin reipas.
Ajoimme ensin hakemaan Pippurin joka oli hoidossa, se oli kuin varjo entisestään. Pippuri tuli nöyränä häntä heiluen luokse, hieman alistuneen oloisena ja minut nähdessään pissasi alleen. :( Otimme Pippurin kyytiimme ja ajoimme Papua hakemaan vielä silloiselta haltijaltaan.
Paikanpäällä meitä odotti vielä järkyttävämpi näky kuin ikinä olisin voinut kuvitella. Papu, joka otettiin häkistä, jonka pohjalla oli 2cm virtsaa, oli pelkkää luuta ja nahkaa. Pystyin pitämään itseni koossa sen aikaa että sain koirien paperit ja omistajatodistukset ym. allekirjoitettuna mukaani. Maritta otti Papun ja meni ulos sen kanssa, koitin vielä itse puhua entisen haltijan kanssa ja saada hänelle apua, tuloksetta.
Sydän verillä lähdimme koirien kanssa ja ajoimme lähimmälle eläinlääkäriasemalle tarkistuttamaan koirat. Eläinlääkäri oli myös järkyttynyt sekä koko aseman henkilökunta koirien kunnosta. Nartun paino oli vain 11 kg ja uroksen 16 kg. Molemmat olivat siis melkein 50% alipainoisia. Mitään toimenpiteitä ei lähdetty tekemään tässä vaiheessa, ei ollut edes varmaa että koirat edes jaksavat elää. Uros varsinkin oli ottanut myös melkoisesti psyykkistä painetta tilanteesta, se oli masentunut ja vaan tuijotteli eteenpäin.
Eläinlääkäristä saimme mukaamme a/d ruokaa joka on tarkoitettu toipilaille sekä nutriplus geeliä. Selitys jonka saimme, miksi koirat olivat niin laihoja, oli että ne ovat niin stressaantuneita etteivät halunneet syödä. Avasin purkin ja sinne meinasi mennä purkit ja sormet mukana. Koirat olivat niin nälkäisiä etten ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Sormet verillä, kyynel silmäkulmassa katsoin kun koirat söivät. Olisin halunnut vain antaa niille lisää ja lisää ruokaa, niin paljon kuin jaksavat syödä. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista. Eläinlääkäriltä saimme ohjeet ruokkia koiria tunnin välein hyvin sulavalla ruoalla ja ihan vähän kerrallaan. Itkien aloin ruokkimaan koiria tunnin välein vajaa kaksi ruokalusikallista ruokaa kerrallaan. Se oli raastavaa kun näki koirien nälän ja tiesi ettei voi vaan antaa enempää, seuraukset voisivat olla katastrofaaliset.
Soitin illalla pomolleni ja pyysin palkatonta vapaata. Se onneksi järjestyi ja pomoni ymmärsi tilanteen. Kiitos siitä hänelle! Se mahdollisti koirien ympärivuorokautisen tarkkailun ja ruokinnan.
Marittan kanssa kävimme tilannetta läpi uudestaan ja uudestaan, emme voineet uskoa että tämä oli totta. Alla heti koirat haettua ja punnittua kuvia niistä.
Sain kuvan Pippurista puhelimeeni yhden aikaan päivällä, samalta istumalta lähdin töistä ja pyysin ystäväni Marittan mukaani kohti Lahtea. Itkien puhelimessa kerroin että olin saanut kuvan Pippurista ja se oli jotain aivan järkyttävää. En voinut uskoa todeksi että puhelimen tekstiviestillä lähetetyssä kuvassa näkyi luurangonlaiha koira.
Matka kohti Lahtea alkoi. Matkalla soitin jo eläinlääkärin valmiiksi seuraavalle päivälle. Matka meni melko vaihtelevissa mielentiloissa. Papun kunnosta ei ollut mitään tietoa. Aamulla olin saanut kuitenkin viestin että Papu voi hyvin ja se on niin reipas.
Ajoimme ensin hakemaan Pippurin joka oli hoidossa, se oli kuin varjo entisestään. Pippuri tuli nöyränä häntä heiluen luokse, hieman alistuneen oloisena ja minut nähdessään pissasi alleen. :( Otimme Pippurin kyytiimme ja ajoimme Papua hakemaan vielä silloiselta haltijaltaan.
Paikanpäällä meitä odotti vielä järkyttävämpi näky kuin ikinä olisin voinut kuvitella. Papu, joka otettiin häkistä, jonka pohjalla oli 2cm virtsaa, oli pelkkää luuta ja nahkaa. Pystyin pitämään itseni koossa sen aikaa että sain koirien paperit ja omistajatodistukset ym. allekirjoitettuna mukaani. Maritta otti Papun ja meni ulos sen kanssa, koitin vielä itse puhua entisen haltijan kanssa ja saada hänelle apua, tuloksetta.
Sydän verillä lähdimme koirien kanssa ja ajoimme lähimmälle eläinlääkäriasemalle tarkistuttamaan koirat. Eläinlääkäri oli myös järkyttynyt sekä koko aseman henkilökunta koirien kunnosta. Nartun paino oli vain 11 kg ja uroksen 16 kg. Molemmat olivat siis melkein 50% alipainoisia. Mitään toimenpiteitä ei lähdetty tekemään tässä vaiheessa, ei ollut edes varmaa että koirat edes jaksavat elää. Uros varsinkin oli ottanut myös melkoisesti psyykkistä painetta tilanteesta, se oli masentunut ja vaan tuijotteli eteenpäin.
Eläinlääkäristä saimme mukaamme a/d ruokaa joka on tarkoitettu toipilaille sekä nutriplus geeliä. Selitys jonka saimme, miksi koirat olivat niin laihoja, oli että ne ovat niin stressaantuneita etteivät halunneet syödä. Avasin purkin ja sinne meinasi mennä purkit ja sormet mukana. Koirat olivat niin nälkäisiä etten ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Sormet verillä, kyynel silmäkulmassa katsoin kun koirat söivät. Olisin halunnut vain antaa niille lisää ja lisää ruokaa, niin paljon kuin jaksavat syödä. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista. Eläinlääkäriltä saimme ohjeet ruokkia koiria tunnin välein hyvin sulavalla ruoalla ja ihan vähän kerrallaan. Itkien aloin ruokkimaan koiria tunnin välein vajaa kaksi ruokalusikallista ruokaa kerrallaan. Se oli raastavaa kun näki koirien nälän ja tiesi ettei voi vaan antaa enempää, seuraukset voisivat olla katastrofaaliset.
Soitin illalla pomolleni ja pyysin palkatonta vapaata. Se onneksi järjestyi ja pomoni ymmärsi tilanteen. Kiitos siitä hänelle! Se mahdollisti koirien ympärivuorokautisen tarkkailun ja ruokinnan.
Marittan kanssa kävimme tilannetta läpi uudestaan ja uudestaan, emme voineet uskoa että tämä oli totta. Alla heti koirat haettua ja punnittua kuvia niistä.
 |
| Papu |
 |
| Papu |
 |
| Papu |
 |
| Pippuri |
 |
| Papu ja Pippuri |
 |
| Pippuri |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)