Papua vaan väsyttää. Nyt alkaa olla jo huoli. Päätin sitten että vaikka olisi turhaa niin soitan eläinlääkärille. Eläinlääkärille soiton jälkeen huoli vaan kasvaa. MAksa ei ehkä kestä. Saimme ajan heti kohta onneksi soitosta.
Noh, uutiset eivät olleetkaan mitään kovin hyviä. Papu edelleen kovassa kuumeessa. Myös jatkuvassa hengenvaarassa. Karu totuus paljastui sisäelinultrassa. Koira on ollut jo tassut pilvenreunalla entiseltä haltijalta poishakiessa. Maksassa enää osa toimii, osa soluista täysin surkastuneita. Yhdenkään sisäelimen ympärillä ei enää rasvaa, ei edes munuaisten joka on viiminen paikka mistä rasva häviää ennen kuolemaa. Ohutsuoli täysin kehittymätön ja pikkupennun kokoluokkaa. Toivoa kuitenkin antaa se että maksassa vielä eläviä soluja ja se pystyy uusiutumaan jonkunverran.
Ei auta muu kuin ristiä kädet ja uskoa paranemiseen. Voi koiraparkaa :'( Nämä tulokset kertovat jo pidempiaikaisesta ongelmasta. Oksettaa, itkettää ja oksettaa vuoronperään. En olisi voinut koskaan uskoa kokevani tällaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti